Punottuja leluja

Jotta meillä olisi valinnanvaraa, millä leikkiä, tein muutaman vetolelun. Näiden kuvaaminen oli muuten hankalaa, sillä aina kun sain nämä sohvalle, pomppasi juniori hirmu-hyökkäyksen leluille. Leikkiä olisi pitänyt heti! Tällä kertaa niistä siis tuli tämän näköisiä:

Pipoja

Innostuin kokeilemaan kuvansiirtotekniikkaa, pipoihin. Tässä muutama pipo, joihin siirsin valmiin valokuvan:

Kuvat ovat siirrettyinä huomattavasti haaleampia kuin alkuperäiset kuvat, mutta se oli odotettavissakin. Kyllähän noista toki tunnistaa, kuka kuvassa esiintyy, mutta mutta. Saattaa olla, että tämä vaatii jossain välissä hieman jatkojalostusta.. :)

Koska silmiini osui mielestäni mahtava kuva schapesta, en malttanut olla sitä hyödyntämättä ja maalaamatta pipoon. Tämä kuva ei siis ole omaa käsialaani vaan kopioitu googlen kuvavirrasta ja omaa käsialaa on vai tuo kieli, joka kuvaan on lisätty.

Pantoja vol. 2

Ompeluvimmassani ompelin muutaman pannan lisää.  Oikeastaan muutaman eri vaihtoehdon, mistä vanhalle herralle sitten valittiin mieluinen. Ja yllättäen tämä vanhan herran panta on jo käytössä eikä siis esiinny näissä kuvissa.

Vielä en kyllä tiedä, mihin nämäkin pannat tungen, kun entisiäkin vielä kaapista löytyy.. :)

Näyttelyhihna

Nartun näyttelyhihnana on toiminut punainen hyvin ohut hihna, joka on tämän pienen yksilön kanssa ajanut hyvin asiansa. Urokselle kaipasin kuitenkin jotain hieman järeämpää, minkä vuoksi taiteilin hieman äijämäisemmän näyttelyhihnan ilman mitään helmikoristeluita yms.

Matkaviltti

Ennen kuin Bolt muutti talouteemme matkustimme paljon junalla Saden kanssa. Varsinkin niihin aikoihin, kun asuin Saden kanssa kaksin Espoossa olivat julkiset kulkuneuvot ainoa tapamme matkustaa niin treeneihin kuin Lahteen tai Tampereellekin. Syksyisin, talvisin ja keväisin julkisten lattiat olivat ikävän märät, sillä kengissä sisään kantautui lunta ja vettä. Mun pieni koiraneitini joutui siis matkustamaan joko sylissä tai märällä lattialla. Toisinaan myös lähellä esimerkiksi junan ovia, mistä tuli ikävästi viimaa.

Näppäränä tyttönä kävin äitin kangaskaapilta hakemassa muovifroteeta, kaupasta silmää miellyttävää kangasta sekä kanttinauhaa ja ei muuta kuin matkavilttiä ompelemaan. Tämän ompeluksen jälkeen Saden ei enää tarvinnut matkustaa märällä lattialla makoillen, sillä mukana kulki matkaviltti, josta ei vesi päässyt tulemaan läpi.