Ennen kuin Bolt muutti talouteemme matkustimme paljon junalla Saden kanssa. Varsinkin niihin aikoihin, kun asuin Saden kanssa kaksin Espoossa olivat julkiset kulkuneuvot ainoa tapamme matkustaa niin treeneihin kuin Lahteen tai Tampereellekin. Syksyisin, talvisin ja keväisin julkisten lattiat olivat ikävän märät, sillä kengissä sisään kantautui lunta ja vettä. Mun pieni koiraneitini joutui siis matkustamaan joko sylissä tai märällä lattialla. Toisinaan myös lähellä esimerkiksi junan ovia, mistä tuli ikävästi viimaa.
Näppäränä tyttönä kävin äitin kangaskaapilta hakemassa muovifroteeta, kaupasta silmää miellyttävää kangasta sekä kanttinauhaa ja ei muuta kuin matkavilttiä ompelemaan. Tämän ompeluksen jälkeen Saden ei enää tarvinnut matkustaa märällä lattialla makoillen, sillä mukana kulki matkaviltti, josta ei vesi päässyt tulemaan läpi.
Näppäränä tyttönä kävin äitin kangaskaapilta hakemassa muovifroteeta, kaupasta silmää miellyttävää kangasta sekä kanttinauhaa ja ei muuta kuin matkavilttiä ompelemaan. Tämän ompeluksen jälkeen Saden ei enää tarvinnut matkustaa märällä lattialla makoillen, sillä mukana kulki matkaviltti, josta ei vesi päässyt tulemaan läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti